maanantai 13. lokakuuta 2008

Good Charlotte, Step up

Tähän maailmaan on nähtävästi puhkeamassa uusi genre: Tanssielokuvat. Alun perin luultavasti Flashdancesta lähtöisin oleva kaava, jossa tanssija tekee töitä tavoitteensa eteen ja rakastuu, on nyt otettu suurkulutukseen: save the last dancet, step upit ja honeyt keräävät valtavasti katsojia. Niiden kassamagneettiasema on myös huomattu, ja laadusta aletaan tinkiä, sillä katsojaluvut eivät näytä tippuvan. Save the last dance oli vielä suurinpirtein koskettava tarina tavoitteista, ihmisten asenteista ja erilaisuuden rikkaudesta, kun taas Step Up yritti vain epätoivoisesti apinoida tätä sosiaalinen-status-erottaa-rakastavaiset -teemaa, ja jäi ikävän pintapuoliseksi. Siinä sivujuonet kasvoivat oksien tapaan joka kohdassa, mutta jäivät kituliaiksi ja taipusiksi, jopa keskeneräisiksi. En halua edes nähdä Step up 2:Sta, minulla on jo aavistus sen juonen kulusta, kliseisyydestä ja sietämättömästä paskuudesta.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Levymessut @ Ilokivi, Jyväskylä

Aivan kotikulmilta löytyi mukavaa sunnuntaipäivän viihdettä: levymessut ylioppilastalo Ilokivessä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun messut järjestettiin, mutta ensimmäinen kerta, kun itse löysin tieni sisään. Vähän epäilytti mennä, kun itse olen vasta avannut oven lp-levyjen maailmaan, ja kuvittelin kaikkien vierailijoiden ja myyjien olevan asialleen omistautuvia elitistejä, mutta kiinnostus voitti pelon. Ja sain yllättyä positiivisesti, sillä suurin osa myyjistä todellakin näytti levyfriikeiltä, mutta he olivat todella innokkaita etsimään juuri mieleisesi levyt kokoelmistaan. He pitivät auttamisesta, tai siitä että saivat tuntea itsensä asiantuntijoiksi, tiedä tuota. Ennakkoluuloni hajosivat helisten sirpaleiksi.

Vaikka itse tila on pieni, tarjolla oli paljon kaikenlaista: cd:itä, kirjoja, musiikkidvd:itä, ja tietysti satapäin lp-levyjä, kaikkea klassikoista harvinaisuuksiin. Monia aarteita olisin mielelläni vienyt kotiin, mutta rahatilanne ei antanut periksi. Päädyin ostamaan Hair-soundtrackin ja REM:in Documents -albumin vinyyleinä, ja rahaa kului vain 11 euroa, kiitos säälivän myyjän, joka ei tahtonut viedä viimeisiä kolikoitani. : )

Tämä oli juuri oikeanlaista tekemistä tälle päivälle, sillä usein sunnuntait vain ahdistavat minua. Satu kiittää.

Alku.

Tästä se alkaa: blogi, joka on omistettu musiikille ja muulle populaarikulttuurille. Itse olen hyvin kaikkiruokainen populaarikulttuurin kuluttaja, ja voin luvata, että blogissani käsitellään monen genren musiikkia, elokuvia ja tv-sarjoja.

Viihtykää.